Minun unelmien poikaystävä on just sellanen niinku mulla on jo <3
Komea, ymmärtäväinen, mukava, lempeö ja kaikke siltä väliltä <3
No en yhtään ihmettelekään, että se on yks unelma kerta mie olen sitä jo kohta 1,5 vuotta kestäny ;)
Kaksi herkkää,
kaksi maailman tunteikasta ihmistä,
kohtasivat kuin sattumalta,
kuinka elämä kuljettaankaan,
iskee amorin nuolensa,
kun tosirakkautta vähinten odottaa?
Kuin kohtaloa tämä kaikki on,
rakkautta katseen heijastamanakin,
suudelmia lailla taivaallisentunteen,
halauksia, lailla liekehtivän intohimon.
Sinut luokseni otin avosylin vastaan taivaassa,
sielä hetken saatiin olla tähtitaivaan alla.
Sinut peittelin hellyydellä,
loin turvaa keveiden, pehmeitten siipien lailla,
Ne kiedoin rakkaani ympärille,
niinkuin käteni ympäröiden niskaasi,
tahdoin tiukasti ottaa sinut syliini.
Seuraavan kerran sinut nähtyä,
revontulet sävelsivät omaa tarinaansa,
kuin kertoakseen kahden ihmisen tarinaa.
Me kohtasimme sattumalta,
ikävöimme jo ensimmäisen näkemisen jälkeen,
halasimme, ja tunsimme kipinän.
Ja kun vihdoin suudeltiin,
maailma vaihtoi suuntaa parempaan,
loi uudenlaisen rakkauden kahden ihmisen välille,
niin kiihkeen, kestävän, rakkaudellisen,
kuin luoden vuosisadan alulle, ¨
eheyttävän rakkaustarinan.
Vaikka ikävää on ääretöntä,
välimatkaa, tunnetta haikeeta,
kaikkea tätä, tehden kipeetä,
on silti rakkaus tätäkin ylitsevuotavaa,
odottaen aina uudelleen kohtaamista,
jälleennäkemistä rakkaansa luona.
Ja yhä tänäänkin, odotan sua täällä,
otan sinut avosylin vastaan,
rakastaen kuin puhdas karitsa,
lankeematta pahuuksiin,
sillä enkelin tavoin tahdon elää onnessa,
hyvyydessä, tehden toiselle vain sydäntä eheyttävää,
rakastaa kuin tähtitaivaan äärettömyyttä,
valtameren kauneutta.
kaksi maailman tunteikasta ihmistä,
kohtasivat kuin sattumalta,
kuinka elämä kuljettaankaan,
iskee amorin nuolensa,
kun tosirakkautta vähinten odottaa?
Kuin kohtaloa tämä kaikki on,
rakkautta katseen heijastamanakin,
suudelmia lailla taivaallisentunteen,
halauksia, lailla liekehtivän intohimon.
Sinut luokseni otin avosylin vastaan taivaassa,
sielä hetken saatiin olla tähtitaivaan alla.
Sinut peittelin hellyydellä,
loin turvaa keveiden, pehmeitten siipien lailla,
Ne kiedoin rakkaani ympärille,
niinkuin käteni ympäröiden niskaasi,
tahdoin tiukasti ottaa sinut syliini.
Seuraavan kerran sinut nähtyä,
revontulet sävelsivät omaa tarinaansa,
kuin kertoakseen kahden ihmisen tarinaa.
Me kohtasimme sattumalta,
ikävöimme jo ensimmäisen näkemisen jälkeen,
halasimme, ja tunsimme kipinän.
Ja kun vihdoin suudeltiin,
maailma vaihtoi suuntaa parempaan,
loi uudenlaisen rakkauden kahden ihmisen välille,
niin kiihkeen, kestävän, rakkaudellisen,
kuin luoden vuosisadan alulle, ¨
eheyttävän rakkaustarinan.
Vaikka ikävää on ääretöntä,
välimatkaa, tunnetta haikeeta,
kaikkea tätä, tehden kipeetä,
on silti rakkaus tätäkin ylitsevuotavaa,
odottaen aina uudelleen kohtaamista,
jälleennäkemistä rakkaansa luona.
Ja yhä tänäänkin, odotan sua täällä,
otan sinut avosylin vastaan,
rakastaen kuin puhdas karitsa,
lankeematta pahuuksiin,
sillä enkelin tavoin tahdon elää onnessa,
hyvyydessä, tehden toiselle vain sydäntä eheyttävää,
rakastaa kuin tähtitaivaan äärettömyyttä,
valtameren kauneutta.
 | |
| Rakas <3 |
Aleksi välttämättä ei ois halunnu tätä laulua, mutta minkäs mahtaa :P
Hihi.. Toivottavasti tämä kestää vielä kauan <3
Olet uneni kaunein ja suloisin :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti